Tämä on ensimmäinen blogipostaukseni Eventgardenilla, onpa jännittävää! Mennään heti kuitenkin asiaan.
Järjestän työkseni paljon juuri työhyvinvointiin liittyviä tapahtumia. Joten seuraaviin kysymyksiin on tullut vastattua kerran, jos toisenkin. Miten onnellisuus liittyy työhyvinvointiin? Miten voin mitata olenko onnellinen työssäni? Miksi minun edes pitäisi olla työajalla onnellinen? Tässä blogipostauksessa haluan avata ajatusta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sekä onnellisuudesta hieman tarkemmin.
Hyvinvointi syntyy levon, liikunnan, terveellisen ravinnon ja henkisen energian tasapainosta. Lisäksi hyvinvointiin vaikuttaa ihmisen oma kokemus omasta ja läheistensä elämänlaadusta.
”Onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää.”
Psykologi David Myersin mukaan onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Omat hyveellisenä pidetyt teot vaikuttavat ihmisen onnellisuuden kokemukseen, kuten myös se kuinka muut kohtelevat häntä.
Hyvinvointi ja onnellisuus siis kannattelevat ihmistä niin fyysisesti kuin henkisesti. Siitä tulee vähän mörkömäinen sana, kokonaisvaltaisuus. Selväähän on tietenkin se, että hyvinvoiva ja onnellinen ihminen on tuottelias, terve ja iloinen. Joten työnhyvinvointikin on aika selvää pässinhärkistä, hyvinvoiva ja onnellinen työntekijä on tuottelias, terve ja iloinen.
Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo työhyvinvoinnista näin: “Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi. Työhyvinvointia lisäävät muun muassa hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito.
Työhyvinvointi vaikuttaa muun muassa työssä jaksamiseen. Hyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa ja sairauspoissaolojen määrä laskee.”
”Ei ole enää olemassa erikseen työelämää ja vapaa-ajan elämää, on vain elämää.”
Pitkään ajattelimme työn ja onnellisuuden olevan täysin toisistaan irralliset. Töihin mentiin, tehtiin mitä piti ja onnellisia oltiin vapaa-ajalla.
Maailma on kuitenkin muuttunut tässä suhteessa. Ei ole enää olemassa erikseen työelämää ja vapaa-ajan elämää, on vain elämää (pun intended). Työilmapiirin merkitys työntekijän jaksamiseen on ollut tiedossa varmasti läpi aikojen, mutta nyt olemme myös ymmärtäneet, kuinka tärkeää työntekijän onnellisuus työssään on. Se voi kuulostaa hömpötykseltä, mutta sitä se ei suinkaan ole.
Luvut sen kertovat: onnelliset työntekijät ovat 66% vähemmän sairaslomalla*, onnelliset työntekijät ovat 12% tuottavampia* ja onnelliset myyjät myyvät 37% enemmän*! (Näitä lukuja saa paukutella esimiehillesi, kun myyt heille ideaa elämyksellisestä virkistyspäivästä!)
Kuinka sitten saada ihminen työssään onnelliseksi (vapaa-aikaan kun emme voi vaikuttaa)?
Suuri merkitys onnellisuudessa ja työhyvinvoinnissa on työnantajalla. On tutkittu, että vaikka lounasedut tai casual fridayt ovat mukava lisä toimiston arkeen, suurin arvo työntekijän onnellisuudella on työnantajan ihmiselle antama arvostus ja aika. Palaverit ja budjettiriihet eivät täysin täytä tätä tarvetta, vaan työnantajan tulisi osoittaa kiinnostuksensa ja välittämisensä ihan ihmisen persoonaa kohtaan. Siihen yhteiset virkistyspäivät tai työhyvinvointipäivät ovat oiva tilaisuus. Voi irroittautua työympäristöstä, olla rennommin, nauraa yhdessä ja olla samanarvoinen virkistystoiminnan tuoksennassa.
Työhyvinvoinnin kannalta tärkeintä on tyytyväinen ja onnellinen työntekijä. Onnellinen työntekijä hyödyttää koko työyhteisöä, sillä onnellisuus työpaikalla korreloi suoraan yrityksen tulokseen.
Tilastokeskuksen mukaan vietämme töissä karkeasti ottaen noin 30 vuotta. Jos ihmisen elinajan odotus on noin 80 vuotta, olisi kummallista, jos olisimme 30 vuotta elämästämme onnettomia. Työssä voi ja kuuluu olla onnellinen. Työn merkityksellisyys, esimiesten ja työnantajan antama arvostus, onnistumiset, palkinnot ja kokonaisvaltainen hyvinvointi tekee meistä onnellisia työssä. Eli onnellisia elämässä. Meistä ihmisistä, kun tulee tuotteliaampia ja terveempiä ja iloisempia kun olemme onnellisia juuri elämässä.
Aurinkoa,
Riikka
*Lähteet: Jessica Pryce-Jones Happiness at work / Forbes, Warvickin yliopisto, Growth Engineering